Jos jollain on ihan älyttömän tylsä ilta ja jos se sama, siis se joku, haluaa käyttää sen illan huonosti ja heittää täysin hukkaan 1.5h elämästään, niin suosittelen vilpittömästi etsimään käsiinsä vuonna 2010 tehdyn elokuvan "F". Kyllä - nimi koostuu kokonaista yhdestä kirjaimesta. Hyvin on vaikea suomentaa sitä nimeä muuten. Tekee mieli heittää televisiota jollain kovalla kun tuo on katsottu. Mutta ei siitäkään siinä vaiheessa olisi kauheasti iloa. Kun se oli jo kuitenkin katsottu se elokuva.

Elokuvathan muutenkin ovat kuin satumaailma. Joskus ne loppuu hyvin, joskus huonosti - mutta hyvä kun loppuvat. Sehän se on monesti edellytys hyvälle elokuvalle. Eihän siitä pääsisi puhumaan kenenkään kanssa. Kehumaan tai haukkumaan. Riippuu paljon myös elokuvan laatu monesta asiasta. Vaikka tekstityksestä. Se voi olla tehty hyvin tai huonosti. Kaiken huippu on ihminen, joka suomentaa elokuvaa, josta ei tiedä mitään. Ei edes hahmoja, jos elokuva perustuu johonkin peliin, piirrossarjaan, tms. Useimmiten on siinä silloin asiavirheitä. Mutta ajankulua ne ovat melko hyvästä päästä. Itsekin olen paljon vähemmän ollut pahojani tekemässä, kun olen satoja elokuvia elämäni aikana katsonut.

Sitten toinen vaikuttava asia on ohjaaja. Joitakin nimiä on jo jäänyt mieleen joihin luottaa ihmisenä. Jos sellainen ohjaaja, joka olisi tehnyt 10 loistavaa elokuvaa, tulisi pyytämään, että voisitko jelpata hieman, kun auto sammui. Niin menisin. Mutta sitten taas jos joku joka tekee jotain surkeita b-luokan leffoja ja myy niitä mukamas hyvinä ja onnistuneina tuotoksina, olisi liftaamassa, että hei bensa loppui - niin olisin ilkeä ja sanoisin, että osta lisää. Ajaisin pois, minulla kun vielä olisi bensaa, onnekseni.
Näyttelijöillä on myös suuri osa siinä sadussa. Esimerkiksi kun tehdään vanhasta elokuvasta, joka oli hyvä joskus, uusi versio. Vanhat näyttelijät ei tietenkään siihen ala, vaan otetaan uusia nuoria komeita ja kauniita yksilöitä. Tietokoneiden voimin lisätään ääntä ja väriä ja vauhtia ja toivotaan, että myös tulevat rahavirrat lisääntyvät - niin hei - yleensä ei! Ihan oikeasti joku Total Recall oli 90-luvulla paljon parempi Arnoldin tekemänä, kuin nyt 2012 tehty uusi halpis kopio. Näyttää hienolta, muttei vakuuta. Näyttelijän vika ei ollut, ihan ok oli tämä uusikin. Mutta käsikirjoitus oli pettymys.
Uusi Bond, James Bond - Skyfall oli muuten erikoisen hyvä ja loistava. Mutta en lähde siihen nyt perustelemaan mitään. Jos joku toivoo sitä, niin kommentoin sitten myöhemmin. Jos oikein nätisti pyytää hän.

Nyt kun olen asiaa päässäni pyöritellyt ja miettinyt useasta eri näkökulmasta, niin muuten tuo "F" on ehkä helposti suomennettavissa. Se voisi olla vaikka "H". Tai sitten "4". Joku viisas tai tyhmempikin arvaa jo varmaan mihin tuo elokuva sijoittuu, toiset (jotka uskovat olevansa viisaampia, eivätkä halua muuta myöntää) käyvät sen tarkistamassa imdb:stä. Tai googlesta. Saisikohan jotenkin rahaa, jos mainitsisi vähän kuin mainoksena jotain sanoja, kuten juuri tuon googlen. 

Vastauksena arvon kollegani kysymykseen elämästä kuntavaalien jälkeen: Elämää on. Aivan kuten hän mainitsikin. Kuntavaalit ovat siinä mielessä mielenkiintoinen ilmiö, että analyytikot ja politiikantoimittajat hurmoksissaan pyrkivät etsimään merkitystä kuntavaalien tuloksesta tuleviin koitoksiin nähden. Loppujen lopuksi, onko niillä merkitystä? Politiikka on vähän väliä murroksessa ja muutoksessa: jokaista vaalia leimaa oma polttava kysymyksensä tai ilmiönsä, joka seuraavissa vaaleissa on jo merkityksetön. Kuntavaaleissa toimittajat hakivat kiimassa uutta jytkyä, joka ei missään nimessä ollut realistinen odotus. Ja mainittakoon vielä, oliko kenellekään epäselvää, että istuvan presidentin puolue on kärkikahinoissa? Mutta mikä on kuntavaalien merkitys Suomen poliittisella kartalla? Ketä oikeasti kiinnostaa kuka kunnassa päättää asioista? Jos äänestysprosenttia on katsominen, ei kovinkaan monia. Itse voin rehellisesti tunnustaa jättäneeni ääneni näissä vaaleissa käyttämättä. Syykin tähän on selvä: laiskuus. Mietinkin olenko jo mukavuudenhalussani polkemassa kansalaisvelvollisuuttani maan rakoon kun en ”viitsinyt” raahautua äänestyskoppiin? Sen sijaan presidentin- ja eduskuntavaaleissa kävin piirtämässä punaisen viivani äänestyslippuun. Ehkäpä tämä kuvaa millaisen merkityksen näen kunnallisella sektorilla olevan päätöksenteossa valtakunnallisella tasolla. Toki myönnettäköön, samalla kun jätin ääneni käyttämättä, ei minun auta kirota kun paikallisen päiväkodin homeongelmille ei saada mitään tehtyä, terveyspalveluita ja kyläkouluja karsitaan eikä kuntaan saada houkuteltua uusia yrityksiä, samalla kun veroprosentti nousee. Ehkäpä kollegani tässä suhteessa eroaa minusta ja antaa pyyhkeitä tästä kyseenalaisesta toiminnastani, mutta rehellisesti sanottuna en tunne menettäneeni mitään.

-t-

P.S. Kirjoittaja on todellinen, olemassa oleva henkilö eikä kanssakirjoittajan skitsofreeninen ilmentymä tai alter ego. 

Kolleegan kommentti:
Vastakohtana - kävin äänestämässä, vaikkakin on pakko myöntää kuntavaalien vaikeus äänestäjän näkökulmasta. Ajattelisin kaikkien kauhistelemaan äänestysprosenttikatoon yhtenä syynä vastakohtani mainitsema "ketä kiinnostaa, kuka oman kunnan asioista päättää". Itselläni puolue oli selvä - valtakunnan yleisistä asioista johtuen. Kotikuntani ehdokkaisiin en sitten kovin hyvin saanutkaan kontaktia, enkä näinollen henkilöihin tutustunut, en sen enempää kannattamani puolueeni ehdokkaihin, kuin kilpailevienkaan puolueiden vastaaviin. Ehkä mieleni olisi saatu muuttumaan hyvällä puheella. Ehkä ei. Selailin listoja ja mietin pärstäkertoimia - missään ei mainittu henkilön nimeä ja äänestysnumeroa enempää. Mitä kukakin haluaa? Mitä muutoksia, mitä uutta??
Silti on valvojaisia seuranneena ihmeteltävä ihmismielen tapaa kääntää tappiot voitoksi. Kokoomuksen kannatuksen pudotus oli suurin, kun taas perussuomalaisin kannatus kasvoi kaikkein eniten. Ja silti Katainen puhuu vaalivoitosta ja perussuomalaisten tappiosta. Jännä myös huomata, että esimerkiksi Jutta Urpilainen on muuttanut mielipidettäni paljon hänestä. Kyllä sillä vaalityöllä ja esiintymisellä on merkitystä - mutta vain jos äänestäjä on yhtään kiinnostunut asioista itse. Nuorempana en ollut.
Tulevaisuudessa jää nähtäväksi, kuinka moni kunnanvaltuutettu joutuu unohtamaan uransa, jos kuntamäärä puolittuu, tai vähentyy vieläkin enemmän ja oliko tällä äänestyksellä loppupelistä kovinkaan suuri merkitys mihinkään.
Vaalit oli ja meni - seuraavat tulee sitten joskus. Tämä tällä kertaa, mielessä pyörii jo paljon uusia asioita. Niistä lisää myöhemmin.
-a-

Onko elämää kuntavaalien jälkeen? Varmasti on. Mutta varmuudella sen näkee vasta maanantaina. Varmaan on myös vanhaksi tullut kun pitää aloittaa blogi, tai ploki, niinku maallikot sen sanoisi. Tämä ajatusvirran huipentuma lähti väsyneenä liikkeelle kahden korkkiruuvia kieromman maailmankuvan omaavan, mutta kuitenkin erityisen erilaisen ihmislapsen todeksi muuttuneesta vitsistä. Minä olen toinen niistä. Toinen en ole minä ja hän kertokoon itse oman eriävän mielipiteensä tämän päättymättömän tarinan synnystä. Uskoo häntä kuka tahtoo. Molempia ei kuitenkaan toinna puolustaa - toinen voi olla vaikka väärässä. Sitäpaitsi maailmassa on monta ihmeellistä asiaa joista on hyvä ottaa opiksi. 
Tästä se lähtee. 
-a-